tiistai 29. tammikuuta 2013

Toisen roska on toisen aarre

Operaatio "Romun hävitys" jatkuu täällä aina vain ja edelleen. Hetken mielijohteesta varasin taas pöydän kirpparilta, eri paikasta tällä kertaa. Onpa tehty hinnoittelu jännittäväksi, kun hintalappuihin on painettu valmiiksi viivakoodi ja hinta, itse ei tarvitse kuin kirjoittaa tuotteelle nimi... Kätevää ja käytännöllistä kyllä, mutta vaihtoehdoilla 0,50€, 1€, 1,50€, 2€, 3€ ja 5€ joutuu jo vähän pähkäilemään, etenkin kun lappuja joihin saa hinnankin itse kirjoittaa on vain 30...

Jollekin kolmekymmentä voi olla paljon, mutta mä taistelen täällä vauvanvaatevuoren kanssa, ja tahtoisin päästä edes osasta eroon. Säilytettäviä vaatteita riittää silti koossa 50-62, kun joka lapselta tahdon itse pitää pari aarretta muistoksi ja toisaalta olen vaatteita luvannut säilyttää siskoilleni (em. kokoja on täällä jätesäkillinen vaikka kaikki kirpparille laittamani menisi!)

Lapset ovat toki ihania romun hävitys kavereita. Toisen roska on nimittäin toisen aarre, ja näin mitään ei saisi heittää pois.


Viimeinenkin osaa käydä kaivelemassa äidin poisheittämiä asioita.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Soseita ja portteja

Nelikon viettäessä isä-viikonloppuaan on hyvä aikuisten paneutua Viimeisen ruokintaan ja turvallisuuteen. Kaupan valmiit lihasoseet haisevat mielestäni pahalle, joten päädyin jälleen kerran tekemään moiset itse.  Paitsi että. Sauvasekoitin puuttui, eikä perunanuijaa kummempaa soseutusvehjettä torpastamme löytynyt.

Kaupasta tarttui mukaan Boschin parikymppiä maksava perusvekotin, ja tarvikkeet possusoseelle (jota päästään maistelemaan huomenna). Perusohjeen monistin heti kättelyssä, ja mössöön meni

200g possua
400g porkkanaa
400g kesäkurpitsaa
200g ananasmurskaa
oreganoa

Ihan sileäksi en jaksanut sosetta taistella, mutta saahan sen sitten haarukalla ennen syöttöä mössättyä paremmin. Tuosta määrästä tuli 8 pientä pilttipurkkillista ja huomisen maisteluannos.

Mies puolestaan päätyi vihdoin asentamaan turvaporttia portaiden alapäähän. Portti on jo muutaman kuukauden seissyt eteisessä laatikossaan odottamassa sopivaa hetkeä, ja nyt se vihdoin koitti.


Lidlistä ostettu, parikymppiä maksoi ja lisäpalikat suunnilleen vitosen per kappale. Edelleen suosittelen ohjeiden lukemista ennen asennusta. Ja kiitän onneani, ettei minun ihan itse tarvinnut porttia asentaa...


Vähän on aikuisellekin hankala avattava ja teippikiinnitys seinään epäilyttää kovin. Saa nähdä, miten tuo tosikäyttöä kestää, kun täystuho vetää raivarit. Yläkertaan pitäisi vielä portti hankkia, mutta sillä ei onneksi vielä ole kiire. Sitä tarvitaan vasta, kun Viimeinen pääsee itse sängystään pois, sillä ylös leikkimään ei vauvalla ole mitään asiaa.

Tarvinnee portin toimivuudesta raportoida vielä uudelleen, jahka kestävyys ja käytettävyys on tullut perinjuurin testattua.

torstai 24. tammikuuta 2013

Vallaton vauva

Viimeistä ei enää tarvitse etsiä pelkän äänimerkin perusteella, sillä vallattoman vauvan löytää helposti seuraamalla kuola- ja paperisilppuvanaa. Vaan mistä muru tänään löytyikään?



Jääkarhu parka. Juuri kun rupeaa tolpillaan pysymään, ja nälkä yllättää... Taisi löytää nappulat parempiin suihin.

Eikä vältytty Täystuhon kiukultakaan. Ne on nimittäin mun lelut. Siis kenen?


Mitäs jättää lattialle lojumaan, kyllä hylätyille leluille aina leikkijä löydetään.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Jääkarhu sairastaa

Toiset päivät ovat niitä, jolloin jättäisi heräämisen väliin, jos tietäisi, mitä päivä tuo tullessaan. Tänään päädyin istumaan eläinlääkärille sen sijaan, että olisin pysynyt suunnitelmissani, siivonnut keittiön ja laittanut ruuan... Puoli litraa nesteitä ja pahoivointilääke piikillä sekä vatsan ultraus köyhdytti jääkarhun omistajaa mukavalla summalla. Onneksi reppana sentään tällä kertaa saatiin vielä tuoda kotiin.


On se kuitenkin kovin väsy ja raasu jääkarhuksi. Toivottavasti tokenee nopeasti.

Käsitöitäkin on taas harrastettu ahkerasti ja esikoisen pitempivartiset amppari-villasukat ovat vihdoin päättelyä vaille valmiit. Seuraavan kerran pikkupoikien nukkuessa yhtä aikaa saan jo kenties nekin pääteltyä...


Minun sukkien neulomiseen käyttämäni ajan käytti jälkikasvukin luonnollisesti käsitöitä tehden. Onneksi eivät olleet mun langat ne.


Shoppailuretki vaatehuoneeseen

Esikoinen on jo tovin jos toisenkin pyydellyt pillifarkkuja ja farkkuhametta. Pyynnöt rekisteröityivät kyllä tämän äidin korvan taa, mutta toteutukseen eivät vielä ehtineet. Kuluneena viikonloppuna päädyimme kuitenkin siivoamaan esikoisen vaatehyllyjä ja keräämään sieltä pieneksi käyneitä pois.

"Onks mulla tollasetki, en mä vaan tiennyt!" No, niinpä. Löytyi sekä pillifarkut että farkkuhame sieltä neitosen omista hyllyistä, ihan sopivina. Saapa nähdä, mitä aarteita löytyy, kun päästään käymään läpi odottavia vaatteita... Kesäksi lupasin farkkushortsit ostaa, jos niitä ei odottavista vaatteista sopivina löydy.

Viimeisen kanssa puolestaan käytiin 5kk neuvolassa viime viikolla. Eipä muuta mainnin arvoista kuin pituus 68,4cm ja paino 7120g. Rokotteita syötettiin yksi ja pistettiin kaksi ja mahalleen kääntymisen ihmeenkin tuo suostui esittelemään.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Haaste

Haastehan mulle tuli mamalta

Tässä ohjeet haasteeseen:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Mukanani kulkee luova kaaos.
2. Harrastan kirjallisuutta niin lukien kuin kirjoittaen.
3. Osaan soittaa pianolla muutakin kuin UkkoNoan ja kissanpolkan.
4. Olen ikuinen optimisti.
5. Lempivärini on vuodesta toiseen pinkki.
6. Osaan sisustaa, en vain viitsi.
7. Juon saunassa mieluummin kokiksen kuin siiderin.
8. Tiedätte, mistä minut löytää tarvittaessa.
9. Muksut on mun elämä, valitettavasti.
10. Jos voisin, asuisin korvessa.
11. Haluan oppia jotain uutta joka päivä.

Vastaukseni haastajan kysymyksiin:

1. 
Mitä ilman et voisi elää?
Aamukahvia, eli sokeria kahvilla ja maidolla.
   
2. 
Paras tapasi rentoutua?
Nyyhkyleffa tai roskaromaani, lapset nukkumassa ja lasi halpaa valkoviiniä

3. 
Mitä inhoat?
Katteettomia lupauksia.

4. Mitä pelkäät?
Pimeää ja ukkosta

5. 
Mistä nautit?
Kiireettömästä ajasta yksin tai yhdessä

6. 
Mikä on paras puolesi?
Periksi antamattomuus

7. 
Mikä on huonoin puolesi?
Periksi antamattomuus

8. 
Mikä väri kuvastaa sinua?
Hyvä kysymys... Vaikka ruskea, maanläheinen ja käytännöllinen?

9. 
Miksi aloitit blogin kirjoittamisen?
Saadakseni edes jotain tekstejäni julki :)

10. 
Esikuvasi?
Ei ole yhtä yksittäistä ja helposti nimettävää. Pärjäämisen malli toki tulee kotoa omilta vanhemmilta.

11. 
Tulevaisuudentoive?
Elämässään pärjäävät lapset.

11 kysymystä haastetuille:

1. Mitä teet ensimmäisenä aamulla?
2. Entäpä viimeisenä illalla?

3. Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla
4. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa jättipotin?
5. Jos saisit muuttaa yhden asian menneisyydestäsi, mikä se olisi?
6. Mikä on parasta elämässäsi?
7. Miksi aloitit blogin kirjoittamisen?
8. Onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
9. 1+1=?, miksi?
10. Missä olisit juuri nyt, jos voisit olla missä vain?
11. Asia, jonka haluat vielä tehdä tai saavuttaa?


Haastetut:
Kroonikkoäiti
Tajunnan virtaa

Loput yhdeksän kaivan vielä tänään illalla ja lisään tähän... Nyt pitäis syödä ja suunnata vanhempainverkoston kokoukseen :)

Niisu ja nappisilmät

Ja vapaaehtoiseksi ilmoittautunut Tytön tarinointia elämästä

Eteenpäin

Pitäis vissiin kuvailla jollain muulla kuin kännykällä, jälki on ihan hirveää. Joka tapauksessa tässäpä meidän jouluinen kuusi (jota siivotaan sitten juhannukseen saakka lattioilta):


Ja tässä poikien pusu, on ne rakkaita.


Siitä huolimatta suuntaan jo hiljalleen elämään vaipanvaihtojen jälkeen, tavoitteena työpaikka tämän kaiken oheen. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka onnistaisi.

torstai 10. tammikuuta 2013

Rakas Myy


Jotkut asiat ovat tehty roskiin heitettäviksi ja unohdettaviksi, toisia taas ei. Minäkin osaan katsoa peiliin ja tiedän hyvin mitä sieltä näen.


 Kovin ikävää, että sanat kiitos ja anteeksi eivät ole korviisi osuneet. On totta, että olen saanut teiltä paljon käytännön apua. Ja yhtä totta se, että kaikesta saamastani olen kiitollisuudenvelassa. Ikävä velka, mahdoton maksaa koskaan takaisin.

On totta, en soita. Jos joskus iltaan jää hiljaisuutta, kuuntelen sitä mieluummin kuin juoruja viimeisimmistä bileistä (joihin en päässyt tai joihin ei edes kutsuttu), saatika sitten juoruja mulle vieraiden ihmisten elämästä. On totta, en soita vanhemmillenikaan juuri sen useammin.

Sekin on totta, en ole puoleen vuoteen käynyt kahvilla. Kenenkään kanssa tai luona. Viimeiseni on ensi viikolla 5kk.

Ei en ollut paikalla, kun valmistuit viimeisimpään ammattiisi. Sinun pyynnöstäsi siirsin kuitenkin omia juhliani paria vuotta myöhemmin. Ja silti et ollut siellä. En kuitenkaan olisi saanut tutkintoani mitenkään kasaan ilman apua. Enkä olisi voinut leikkiä opettajaa ilman apuasi. Enkä tehdä paljon mitään muutakaan. Silloin kun oltiin pieniä ja te tiesitte asioideni olevan hyvin. En olisi tässä nyt ilman teitä.



Ikävää, että viimeisestä muutostani muistat vain suuttumiseni sängystä.





Suutun lapsellekin, joka karkaa autotielle. Huudan sille kuin palosireeni. Mun lapset. Hengenvaarassa. Vaikka niiden juuri siksi piti olla paremmassa turvassa.


Mun maailma ei ole vain minä. Siihen kuuluu mm. 6v tyttö, joka yö toisensa jälkeen näkee painajaisia merirosvoista, joka kyselee koska näkee taas isin, joka tarvitsee fysio- ja puheterapiaa, apua läksyissä... Tyttö, joka tahtoo kertoa päivän tapahtumat, tulla syliin ja olla tärkeä.


Siksi mä suutun, kun "varastetaan" aikaa katteettomilla lupauksilla. Ei se aika multa ole pois.

Mitä sinä näet, kun katsot peiliin?

Olen tarjoukseni tehnyt, asiat voidaan aina puhua halki. Voin soittaa, kun aikaa joskus on. Tälläkään hetkellä sitä ei ole, pulautus valuu pitkin kyynärpäätä. Taisin saada vastaukseksi "antaa olla". Että joko annettaisi?

Rakas Myy. Totta kai sinulla on oikeus parhaaseen ystävääsi. Ja hänellä sinuun.

Ja kuten kauniisti sanoit, ei ole pakko lukea, jos ärsyttää.

- SanKari


tiistai 8. tammikuuta 2013

Sitä sun tätä

Istuinpa taas tänään illalla vanhempainyhdistyksen kokouksessa suunnittelemassa tulevaa kevättä koululaisille. Luvassa on diskoa, kultturi-iltamaa, talkoopäivää ja liikuntakerhoja ja -leirejä, ainakin. Kiva porukka meillä on lapsille tehdä, joten eiköhän valmistakin synny.

Kotona jatkuu projektina romujen raivaus nurkista, nyt on jo osa saatu kannettua kirpparille ja ladottua pöytään. Josko ihan kaikkea ei tarvitsisi sieltä takaisin kantaa. Varmaan täytyy vielä kevään aikana ottaa pöytä kerran tai pari uudelleen.

Joulukuun puolivälissä iskenyt kiukutus kiukuttaa edelleen. Niinpä tänä aamuna kaivoin netistä muumien viisauksia ja vähän lientyi pahin Nuuskamuikkusen sanoilla:
Nojaa. Eihän sitä aina voi olla ystävällinen ja seurallinen. Ei yksinkertaisesti ehdi.
 Uutta aikaa fysiatrille odottelen edelleen, koko yläselkä on puutunut (aiemmin oli vain oikea puoli). Ja silmälaseja pitäisi hankkia itselle ja tokaluokkalaiselle. Kiirekös tässä. Aloitettu on myös säästöprojekti, mielessä siintävät tavoitteina niin Lappi, minibussi kuin isompi kotikin. Aika näyttää.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Viimeisen villitykset

Viimeisellä on siis kaksi hammasta ja niillä puree kovaa. Kitinällä niitä kasvatettiin joulun alunen ja pyhät, mutta nyt on niin nätit helmet että.

Varpaatkin on viimeinen löytänyt. Suuhunsa ei niitä onneksi vielä saa, mutta yritys on armoton. Viimeinen roikkuu varpaissaan kiljuen ja komentaen niitä menemään suuhun. Tyhmät varpaat eivät vain tottele.

Viimeinen pyörii ja ryömii niin eteen- kuin taaksekinpäin. Vauhti ei vielä päätä huimaa, mutta hitaastikin pääsee pulaan, kun oikein yrittää. Sohvan alta tuota on jo pelastettu useammankin kerran, sitteriin on pakko köyttää kiinni ja peitoltaan lattialta karkaa alta minuutin.

Kiinteitä on maisteltu, maissivelliä, peruna-porkkanaa, banaania...

Ja yöt nukutaan. Heräämättä. Suunnilleen 02-07. Enempää unta on kenenkään turha kuvitella saavansa arkena...

Koko porukka on alkanut liimautua toisiinsa, isot ja pienet sisaruksia yhtäkaikki.

torstai 3. tammikuuta 2013

Maili mun kengissä

Joulukuun juhlat on juhlittu ja murheenkryynikin liikkuu taas. Joskin huoltoon se täytyy kiikuttaa uudelleen, että saadaan jarrut, valot ja lämmityskin pelaamaan niin kuin kuuluu. Eipä siinä isoa vikaa ollut, starttimoottori vain prakasi...

Se sitten on aina vain jännä, miten näitä pätijöitä tielle sattuu. (Niitä kyllä varmaan sattuu itse kunkin tielle tasaiseen tahtiin?) Tässä muidenkin riemuksi totuuksia, joihin olen toistuvasti törmännyt.

1. Jos työtön valittaa rahan vähyyttä, vastaus "mene töihin"
2. Jos kotiäiti valittaa rahan vähyyttä, vastaus "mene töihin"
3. Jos töissä käyvä lapsellinen valittaa rahan vähyyttä, vastaus "mitäs hankit lapsia"
4. Jos töissä käyvä lapseton valittaa rahan vähyyttä, vastaus "voi kun sulla on vaikeeta, miten sä pärjäät"

5. Jos työtön valittaa kotitöiden määrää, vastaus "mene töihin"
6. Jos kotiäiti valittaa kotitöiden määrää, vastaus "mitäs hankit lapsia"
7. Jos töissä käyvä lapsellinen valittaa kotitöiden määrää, vastaus "samat kotityöt ne on lapsettomallakin"
8. Jos töissä käyvä lapseton valittaa kotitöiden määrää, vastaus "voi kun sulla on rankkaa, miten sä pärjäät"

9. Jos työtön sairastuu vakavasti, vastaus "mene töihin"
10. Jos kotiäiti sairastuu vakavasti, vastaus "mitäs hankit lapsia"
11. Jos töissä käyvä lapsellinen sairastuu vakavasti, vastaus "mitäs hankit lapsia"
12. Jos töissä käyvä lapseton sairastuu vakavasti, vastaus "voi kun sulla on rankkaa, miten sä pärjäät"

Ja ne parhaat viimeiseksi:

13. Jos valitat vaikeaa parisuhdetta, vastaus "Jätä se"
14. Jos teet niin ja valitat sitten kuinka vaikea kaikesta onkaan yksin lasten kanssa selvitä, vastaus "Mitäs erosit."

Ja jos sitten erottuasi, koettuasi sen kaiken yksin, päätät järjestää elämäsi uusiksi, ei sekään käy.

Sovitaanko, etten kerro mielipidettäni näistä totuuksista. Sitä kumminkaan uskottaisi...