keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Veteraanien aamuhuuto

Synnytyskertomussarjan kolmas osa tässä.

Kymmenen vuotta sitten soitettiin Toisen kummisedälle keskellä yötä, että nyt olisi hyvä hetki tulla lapsia vahtimaan. Petasin vierashuoneen sänkyä siinä supistusten lomassa, vaelsin pitkää käytäväämme edes takaisin ja hengailin ja hengittelin välillä mukavasti kyykkyasennossa. Ulkona oli kirkas tähtitaivas.

Ajeltiin rauhassa nelisenkymmentä kilometria Kotkaan, vuoroin roikuin oven turvakahvassa, vuoroin juteltiin mukavia. Ehdotin, että olisi jääty huoltamolle kahville, oliko sitä nyt niin kiire. Perillä otettiin rauhassa käyrät ja siirryttiin sitten saliin, annoin luvan harjoittelijallekin olla synnytyksessä mukana.

Supistusten lomassa odotellessa kerkisi hyvin pelaamaan Skibbo-korttipeliä muutaman erän, viihdyin ensimmäistä kertaa keinutuolissa. Kun korttipeli ei enää ottanut sujuakseen sain ilokaasunaamarin, kuten olin toivonutkin, hylkäsin keinutuolin ja siirryin suosiolla sängylle.

Jälkikäteen olen kuullut sellaisia hullunkurisia väitteitä, että olisin yrittänyt sängyltä kiemurrella jalkopään kautta karkuun. Sanonpahan nyt vielä kerran, että haloo. Kiemurtelin alaspäin etsimään jaloille tukea ponnistusvaiheeseen. Syytön minä siihen olen, ettei sängyssä ollut jalustimia tai levyjä, joista tuen olisi saanut, ja siksi se on näyttänyt hullunkuriselta pakoyritykseltä... (myöhempiin synnytyksiin olen tämä jaloille tuki-toiveen osannut sitten etukäteen esittää, ettei ole tarvinnut humoristista showta toistaa)

Kirppu syntyi aamun tunteina kätilöopiskelijan hoitaessa synnytyksen lähes kokonaan itse. Tullessaan se oli sitonut napanuoran niin tiukasti kaulansa ympärille, että puhuttiin jo nuoran leikkaamisesta poikki, eikä raasu saanut kuin neljä niitä onnettomia apgarin pisteitä. Se hetki, jolloin en tiennyt jääkö pieni eloon vaiko eikö, ensimmäistä parkaisua odottaessa, on jäänyt pysyvästi mieleen.

Ja tänään tuo veteraanienpäivän aamuhuuto täytti kymmenen. Miten siitä voikin olla niin kauan?

---
Tänä vuonna olen luvannut täyden sarjan synnytyskertomuksia. Osat kuusi, viisi ja yksi on luvassa elokuussa, Aiemmat osat alta linkeistä:

Osa seitsemän: Kadonnut tunti

Osa neljä: Unohtumaton ystävänpäivä

Osa kaksi: Lehdet jäivät jakamatta

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti