lauantai 17. joulukuuta 2016

Tämä ei ole blogipäivitys

Eihän mun tänne pitänyt kirjoittaa, eihän? Eikä tää varmasti ole kirjoittamista, eihän? Jollekin halusin vaan kertoa, että vuosi sitten satoi lunta ja vuosi sitten sytytin kynttilän, päästin rakkaimman ystävän savuna taivaalle. Tänään sataa lunta ja sytytin sille rakkaalle kynttilän merkiksi, että muistan ja olen edelleen kiitollinen saadusta ajasta. Ei kai sellainen suru koskaan unohdu, on vaan ollut hurja vuosi eikä lainkaan aikaa surra.

Ei tästä tule tapaa, ei ole luvassa suurta come backiä. Halusin vaan jollekin kertoa, kuinka mä tänä vuonna löysin joululaulun, joka jotenkin just tänä vuonna niin osui ja upposi.

Täällä kaikkiin päiviin tuo ilo taivaallinen.
Lempeyttä, rakkautta silmiin ihmisten.
Sanat, jotka kuulin, ne unohdu ei koskaan,
vaikka mitä tulkoon, niistä aina voimaa saan.

Facebookissa jatkuu. Nähdään siellä.